Leijonaa en metsästä

Tykkään ihan hullun paljon mun maanantaipäivistä täällä. Mulla alkaa koulu vasta puol kolmelta (mikä naurattaa vähän joka viikko), niin "aamulla" saa ihan rauhassa nukkua ja tehdä jotain, vaikka koulujuttuja tai katsoa telkkaria, lukea... Tänään esimerkiksi muokkasin kuvat valmiiksi tähän postaukseen. Joskus jos oikein hurjastelee, voi vaikka jo lähteä ulos talosta! Kun sitten pääsen koululle niin mulla on vaan englantia ja sitten musikaalitunti. Englanti on mun vähiten lemppari aineista, mutta silti ihan okei. Musikaalissa on aina ihan tosi kivaa! Nyt laulettiin vielä High School Musicalia ja sitten Cell Block Tangoa :)

Mutta, viime viikonloppu oli aika jännittävä ja enemmän kuin aika mukava. Perjantaina oli tosi outo päivä - meidän olisi pitänyt koulun kanssa lähteä Drive Safe -tapahtumaan, mutta eipä lähdettykään. Siellä olisi kai ollut ihmisiä puhumassa, jotka olivat olleet kolareissa, menettäneet läheisiä liikenneonnettomuuksissa ja muita vastaavia. Olisi ollut videoita ja välkkyvaloja ja kovia ääniä ja muutenkin aikaisempina vuosina käyneiden mukaan todella hyvä, mutta todella tunteitaherättävä ja surullinen juttu.

Mulla alkaa perjantaina koulu vasta puoli yheltätoista (kirjoitin automaattisesti ensin puoli kymmeneltä, menee ihan sekaisin pää kun täällä se half ten tarkoittaa half past ten), mutta nyt menin jo aamukasiksi venyttely-bootcampille. Sitten olin varautunut oottamaan sen pari tuntia että oltais kaikkien ykkösvuoden opiskelijoiden kanssa lähdetty busseilla matkaan. Lähettiinkin siitä Lauran kanssa Costaan chai latteille (<3) ja tehtiin samalla vähän kouluhommia. Bussit koululta sinne tapahtumapaikkaan olisi menneet aakkosittain ja mä olin bussissa 8, ehdin jo stressata että oisko mun kaa yhtäkään kaveria (ois ollut).

Kun sitten savuttiin koululle, tuli joku opettaja ilmoittamaan että joo, tää koko tapahtuma on peruttu. Aluksi kaikki aatteli sen olevan vitsi, eikä opettajakaan tuntunut olevan kovin vakuuttunut asiasta, mutta totta oli. Kaikki päivän loput tunnit (eli mun periaatteessa koko koulupäivä) ois ollut peruttu sen tapahtuman takia, eikä mulla tietenkään ollut teatteri- tai tanssikamoja mukana. Sateen takia osalle moottoritiestä oli käynyt huonosti, joten bussit eivät päässeet kunnolla tulemaan koululle. Se selvisi jotenkin ihan viime hetkellä ja kaikki oli vaan todella hämmennyksissä. Sitten ilmoitettiin, että tunnit jatkuukin normaalisti. Osa oppilaista ei ollut tulossa sinne tapahtumaan, eli eivät tulleet tunneillekaan jos oli jotain muita suunnitelmia, ja osa ei tullut tunneille muuten vain :D Minä tunnollisesti menin ja siellä meitä oli ekaksi 5 ja sitten lopputunnista 6 normaalin noin 15 sijaan. Oli ihan hyvä tunti, mutta mulla halkesi farkuista toinen lahje kun nostin kuviteltua televisiota :( Siihen on syynsä, miksi pitäisi olla joustavat vaatteet.

No, sitten taas ilmoitettiin että tanssitunteja ei ole tanssivaatteiden olemattomuuden takia, eli mulla loppuikin koulupäivä lounaaseen. Ihan iloisena busseilin sitten kotiin siitä ja lähdin myöhemmin etsimään uusia mustia farkkuja hajonneiden tilalle (jotka sitten löysin, ja mekon ja kaulahuivin kans :D). Vähän harmittaa vieläkin, ne vanhat housut oli mulla melkein 3 vuotta, maksoivat alunperin alle kakskymppiä ja olivat vaan tosi hyvät, mutta levätkööt rauhassa. Älkää nostako tosi painavia mielikuvitusesineitä tiukat farkut jalassa!

Meillä Windsorissakin on punaisia puhelinkoppeja!

Tää on ehkä Windsorin pääkatu. Tästä mä kuljen oikeestaan kaikkialle keskustaan :)

Tää on taas pääostoskatu...

...jonne oli just laitettu jouluvalot <3 Täällä otetaan tää royal borough tosissaan, heh. Mutta täällä se on vaan kuningatar miehineen hengaillut mun kanssa samassa kaupungissa nyt jo useempana viikonloppuna.

Lauantaina Lontoossakin oli jo joulu täydessä käynnissä.

Päivän varsinainen agenda oli tosiaan Leijonakuninkaan musikaaliversion katsominen. Oli ihan huikea! En kestä, ymmärrä enkä käsitä. Yks hienoimpia live-esityksiä mitä oon ikinä nähnyt, kaikki keikat ja tanssiesitykset mukaan lukien. Aloituskohtaus, missä eläimet saapuvat lavalle yleisön halki, koko lavastus ja puvustus, versiot lauluista, se, että siellä oli yks mun lempibiiseistä Leijonakuningas kakkosesta, tanssit ja tanssijat... Ihan käsittämättömän mieletön show! Huh huh, en oo vieläkään ihan toipunut siitä, että miten hieno koko musikaali oikeesti oli. Jos suunnittelee matkaa Lontooseen, niin tässä olisi yksi törkeen mahtava kohde. Mulla on tässä viimeiset pari päivää pyörinyt päässä ainoastaan lauluja Leijonakuninkaasta, mutta ei ees haittaa.

Lontoo pimeällä on upea, mutta Leijonakuningas oli kyllä vielä ehkä miljoonisen kertaa upeampi.